Intian itsenäistyttyä mieliala maassa oli toiveikas. Maa siirtyi demokratiaan ja ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Jawaharlal Nehru, jota kotimaassa rakastettiin ja ulkomailla arvostettiin. Monet ulkopuoliset tarkkailijatkin ovat eri aikoina uskoneet maailman suurimman demokratian ennen pitkää löytävän itsensä ja nousevan suurvalta-asemaan, johon se kokonsa puolesta kuuluisi. Ashoka Modin teos India is Broken – A People Betrayed, Independence to Today kuitenkin kertoo, miten Intia on kerta toisensa jälkeen pettänyt odotukset eikä demokratiastakaan enää ole paljon jäljellä.
Nehrusta käynnistyi sukudynastia, joka kahta lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta hallitsi Intiaa kolmessa polvessa itsenäistymisestä vuonna 1947 aina vuoteen 1989 saakka. Asiat lähtivät väärälle uralle alusta alkaen. Nehru kuvasi itseään sosialistiksi. Neuvostoliitosta hän omaksui suunnitelmatalouden viisivuotissuunnitelmineen ja uskon raskaaseen teollisuuteen. Toinen malli oli Meiji-restauraatio, jonka avulla Japani 1860-luvulta alkaen teollistui nopeasti.
Molemmissa mallimaissa oli panostettu väestön peruskoulutukseen, mutta Intia laiminlöi tämän. Nehru uskoi löytäneensä ohituskaistan, kun hän kiersi Intiaa avaamassa tutkimusinstituutteja, joiden uskoi nostavan maan tieteen kärkeen. Japanissa oli toimittu päinvastoin: Meiji-restauraation ensimmäisen 30 vuoden aikana koko maassa oli yksi ainoa yliopisto. Intia sai koko väestön kattavan peruskoulutuksen toimimaan vasta 2010-luvulla. Koulutuksen laatu on edelleen ongelma, koska opettajien tutkintoja tehtaillaan pikkukaupunkien yliopistoissa maksua vastaan.
Intian suurin ongelma on työttömyys. Nehru suosi raskasta teollisuutta ja kutsui sen tuotantolaitoksia ”nykyajan temppeleiksi”. Ne työllistävät vain rajallisesti väkeä ja senkin on oltava koulutettua. Japani ja monet muutkin Aasian maat aloittivat teollistumisen työvoimavaltaisilla aloilla, kuten tekstiilien tuotannolla. Vuonna 1950 maatalous työllisti 70 % Intian työvoimasta eikä osuus seuraavan puolen vuosisadan aikana laskenut kuin kymmenen prosenttiyksikköä.
Peruskoulutuksen ohella Intia on laiminlyönyt inhimillisen kehityksen, mikä näkyy erityisesti kaupunkien oloissa. Tämäkin ongelma juontaa jo Nehrun kaudelta eikä siihen ole pureuduttu myöhemminkään. Maaseudulta kaupunkeihin hakeutuu paljon nuoria miehiä, joilta puuttuu yhteisöjen tasapainottava vaikutus. Koska työpaikkoja on vähän, suuri osa tekee vain satunnaisia töitä tai yrittää työllistää itsensä kaupustelijoina. Kaupunkien slummit ovat valtavia. Parhaatkin kaupungit kärsivät sähkön- ja vedenjakelun katkoksista, kunnollisen kuljetusjärjestelmän puutteesta, ruuhkista ja saasteista.
Intian ikiongelmiin lukeutuu myös korruptio. Politiikka ja liike-elämä ovat kietoutuneet toisiinsa kaikilla hallinnon tasoilla niin kiinteästi, että niitä ei voi enää erottaa toisistaan. Vuonna 2019 vaalikampanjoihin käytettiin enemmän rahaa kuin Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Johtavat poliitikot lensivät kampanjatilaisuuksissa ympäri maata yritysten lentokoneilla ja helikoptereilla. Erään kommentaattorin mukaan panostukset olivat valtavat, koska korruptoituneet poliitikot odottivat ”kymmenkertaista tuottoa”. Kaupungeissa rikollisjärjestöt toimivat väliportaana hallinnon ja kansalaisten välissä. Ne värväävät jäsenikseen juurettomia nuoria miehiä.
Juurettomat nuoret miehet ajautuvat myös hindunationalismiin, jolla on maassa pitkät perinteet – kuolihan Mahatma Gandhikin fanaatikon luoteihin. Nehru korosti sekularismia ja radikalismi pysyi aisoissa hänen kaudellaan, mutta on sen jälkeen vahvistunut vaihe vaiheelta. Hindunationalismi rakentuu pitkälti sata vuotta vanhan hindutvan ideologiaan. Sen mukaan hinduilla on veriside, joka juontaa pitkästä esivanhempien linjasta. Muslimi tai kristitty ei ole hindu eikä todellinen intialainen – ei sittenkään vaikka olisi intialaisten esivanhempien jälkeläinen – koska hän ei pidä Intiaa pyhänä eikä palvonnan arvoisena.
Mielenkiintoista kyllä, hindutva tekee pesäeron hindu-uskontoon. Uskontoon vetoaminen olisikin vaikeaa, sillä vedanta-tekstit julistavat kaikkien miesten ja naisten yhdenvertaisuutta. Kyse on puhtaasta nationalismista. Hindutvan oppi-isä Savarkar kirjoitti: ”Vihollisen aiheuttama paine hitsaa kansat kansakunniksi ja kansakunnat valtioiksi.”
Nykyinen pääministeri Narendra Modi nousi kansalliseen tietoisuuteen vuonna 2002 toimiessaan Gujaratin pääministerinä, kun hindut tappoivat osavaltiossa lähes kaksituhatta muslimia. Modi antoi väkivallan riehua ja hänen suosionsa vain kasvoi. Vuoden 2014 kansallisissa vaaleissa Modi lähetti avustajansa lietsomaan hindujen ja muslimien vihanpitoa Uttar Pradeshiin. Osavaltio on maan suurin ja sieltä valitaan 80 kaikkiaan 543 parlamenttipaikasta. Se toimi: Modin puolue voitti 71 paikkaa aiemman 10 paikan sijaan. Näin hänen koalitionsa sai täpärän enemmistön parlamentissa ja Modi itse pääministerin viran.
Intian taloudessa on ollut ohimeneviä toivonkipinöitä. 1990-luvun alussa aloitettu liberalisointi auttoi kohdentamaan resursseja paremmin. Talous kasvoi aikansa, mutta kasvu ei ollut kestävää, koska työttömyyden, koulutuksen, kaupunkien, saastumisen ja inhimilliseen kehityksen ongelmia ei lähdetty ratkaisemaan määrätietoisesti. 1990-luvun lopulla Intia hyötyi ohjelmistobuumista, kun yritykset ympäri maailmaa joutuivat päivittämään ohjelmistojaan ennen vuosituhannen vaihdetta. Intia pääsi näyttämään, että sen yliopistot tuottivat kelvollisia ohjelmoijia kansainvälisiin tarpeisiin. Ohjelmistoala on säilynyt vahvana etelän muutamassa osavaltiossa, mutta kansallisesti sen osuus bruttokansantuotteesta on vain parin prosentin luokkaa ja työllisyydestä paljon vähemmän.
2000-luvulla Vietnam ohitti Intian inhimillisessä kehityksessä. Sen väestön eliniän odote ja koulutustaso oli paljon korkeampi kuin Intiassa. Vuonna 2020 Vietnam, 97 miljoonan väestöllään, ohitti Intian myös vientitulojen määrässä. Bangladesh 141 miljoonan väestöllään ohitti Intian tekstiilien viennissä 2000-luvun puolivälissä. Intian maaseudulla lasten ravitsemuksen laatu on maailman heikoimpia, alle Bangladeshin ja Nepalin tason.
Nykyisin Intia on jakautunut kahtia. Rikkaat nauttivat etuoikeuksista, joita läheinen suhde poliittiseen valtaan tuottaa. Silti he siirtävät varallisuuttaan maasta tai muuttavat itsekin. Ainakin he lähettävät lapsensa opiskelemaan ulkomaille. Rikkaiden asuntoihin, toimistoihin ja luksushotelleihin tuodaan erikseen puhdasta vettä maaseudulta, tarvittaessa säiliöautoilla. Sitä ei silti säännöstellä mitenkään, vaan sillä täytetään yksityiset uima-altaat ja vesipuistot. Slummien asukkaat taas ostavat kallista vettä ”vesimafialta”.
Modin kaudella on alettu enenevässä määrin vaientaa toisinajattelijoita, etenkin toimittajia. Toukokuussa 2022 Intian sijoitus lehdistön vapaudessa putosi sijalle 150 kaikkiaan 180 maasta. Oikeuslaitos ei kykene puuttumaan demokratian vastaisiin toimiin, kuten omien kansalaisten vakoiluun, vaalirahoitukseen tai muslimeja sortaviin kansalaisuuslakeihin. Intia ei ole enää demokratia. V-Dem instituutin demokratiaraportin mukaan maa on nykyisin ”vaaliautokratia” yhdessä esimerkiksi Unkarin ja Turkin kanssa.
hippuja ja säikeitä 