Syntyminen on kuin arpajaiset tai korttipeli. Riippuu tuurista millaiset kortit saa käteensä. Yksi kortti määrää vanhemmat. Köyhän perheen lapsella todennäköisyys menestyä koulussa ja myöhemmin työelämässä on pienempi kuin varakkaan perheen lapsella. Toinen kortti määrää yhteiskunnan, johon syntyy. Se voi joko edistää sosiaalista liikkuvuutta tai estää sen tehokkaasti. Näihin seikkoihin lapsi ei voi vaikuttaa mitenkään. Hänen on vain pelattava niillä korteilla, jotka on sattunut kohtalon arpajaisissa saamaan. Mutta on vielä kolmaskin sattumanvarainen kortti: perimä.
Perimä vaikuttaa fyysisiin ominaisuuksiin, kuten pituuteen tai hiusten väriin, mutta myös henkisiin ominaisuuksiin. Perimän ja fyysisten ominaisuuksien yhteyttä pidetään luonnollisena ja riidattomana. Jos lapsella on huono näkö, hän saa silmälasit. Perimän yhteyteen henkisiin ominaisuuksiin ei osata suhtautua yhtä luonnollisesti ja neutraalisti. Syynä on eugeniikan pitkä varjo; jo 150 vuotta perinnöllisyyden avulla on perusteltu rasismia ja luokkaeroja.
Kathryn Paige Harden keskittyy kolmanteen korttiin, genetiikkaan, kirjassaan ” The Genetic Lottery – Why DNA Matters for Social Equality”. Hardenin mielestä ei ole eugeenista sanoa geenien vaikuttavan yksilön kykyyn omaksua tiettyjä taitoja ja toimintoja. Geneettisissä arpajaisissa onnekkaat menestyvät paremmin opinnoissaan ja tienaavat enemmän työelämässä. Sen sijaan on eugeenista liittää perimään arvojärjestys ja luokitella tai syrjiä ihmisiä sen perusteella. Mikäli genetiikkaa ei huomioida yhteiskunnan kehittämisessä, kaikki nykytieteen työkalut eivät ole käytössä. Vaikka kaikki köyhyyden ja syrjinnän aiheuttamat ongelmat saataisiin poistettua, jäljelle jäisi edelleen geneettinen epätasa-arvo. Olisiko sitäkin mahdollista tasoittaa ympäristöä muuttamalla, kuten silmälaseilla voidaan korjata näköä?
Hardenin käyttämä kielikuva geneettisistä arpajaisista on osuva: pariskunnan lapsi saa yhden geenikombinaation kaikkiaan yli 70 biljoonasta mahdollisestavaihtoehdosta. Jotkut piirteet aiheutuvat yksittäisestä geenistä, mutta suurin osa polygeenisiä. Niiden ilmaantumiseen vaikuttavat jopa tuhannet geenivariantit, joista jokainen vaikuttaa vain pikkuriikkisen. Esimerkiksi pituuden määräytymisessä ovat käytännössä mukana kaikki geenit, joilla on vaikutusta kasvuhormonin tuotantoon ja luustoon.
Polygeenisten piirteiden parhaaksi tutkimusmenetelmäksi on valikoitunut koko genomiin kohdistuva tutkimus, GWAS (genome-wide association study). Siinä yksinkertaisesti haetaan korrelaatioita yksittäisten DNA-elementtien ja ihmisen mitattavien piirteiden välillä. Jokaisella tällaisella elementillä on pieni painoarvo ja laskemalla yhteen ne kaikki saadaan kokonaisvaikutus, polygeeninen indeksi. Jotta harvinaisetkin geenivariantit tulisi huomioitua, täytyy tutkittavan henkilömäärän olla suuri – itse asiassa valtava.
Opintomenestystä kartoittavassa GWAS-tutkimuksessa oli mukana 1,1 miljoonaa ihmistä valkoista amerikkalaista. Kun osallistujat jaettiin indeksilukeman perusteella neljään ryhmään, alimmasta neljänneksestä collegen oli suorittanut vain 11 % mutta ylimmästä 55 %. Arvioiden mukaan perimän vaikutus tässä tapauksessa on 10 – 15 %. Lukema on samaa luokkaa kuin varakkaan perheen vaikutus (11 %). Toisessa tutkimuksessa samaa opintomenestyksen polygeenistä indeksiä käytettiin eläkkeelle jäävien valkoisten amerikkalaisten varallisuuserojen vertailuun. Alimman neljänneksen varallisuus oli 475 000 dollaria alempi kuin ylimmän neljänneksen.
Lapsella voi olla huono näkö perimänsä vuoksi, mutta haitta on usein hoidettavissa silmälasien avulla. Jos lapsella on fenyyliketonuria (phenylketonuria, PKU), joka aiheutuu yhden geenin virheestä ja aiheuttaa kehitysvammaisuutta, hän voi silti kasvaa aikuiseksi ilman aivovauriota tarkan ruokavalion avulla. Geeniperäisiä vaivoja voi siis joissain tapauksissa hoitaa muuttamalla elinympäristöä. Eikö tätä periaatetta kannattaisi soveltaa myös sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa aiheuttaviin perinnöllisiin syihin? Eikö genetiikkaa voisi valjastaa myös hyvän palvelukseen, vaikka sitä menneisyydessä onkin käytetty väärin? Loppujen lopuksi se on vain työkalu, joka ei itsessään ole hyvä tai paha.
hippuja ja säikeitä 