Sienet muodostavat kasvien ja eläinten ohella kolmannen aitotumaisten kunnan, mutta se on niistä huonoiten tunnettu. Merlin Sheldrake avaa sienten maailmaa kirjassaan ”Entangled Life – How Fungi Make Our Worlds, Change Our Minds & Shape Our Futures”. Ne voivat olla yksisoluisia hiivasieniä tai rihmastollisia sieniä. Läheisin suhde ihmisellä on ollut hiivasieniin, joita on ihollamme, keuhkoissamme, ruoansulatuskanavassamme ja ruumiin aukoissamme. Niitä on myös käytetty leivän ja alkoholin valmistuksessa tuhansia vuosia. Toista ääripäätä edustavat mesisienet, joista suurin tunnettu yksilö Oregonissa painaa satoja tonneja ja levittäytyy kymmenen neliökilometrin alueelle.
Suomenkielessä sienellä usein tarkoitetaan rihmastollisen sienen maan pinnalla näkyvää osaa, itiöemää, joka tarvitaan lisääntymiseen. Suurimman osan ajasta sieni kuitenkin elää katseelta piilossa maan sisässä. Siellä se rakentaa rihmastoa kahdella tapaa: haarautuen ja yhdistyen. Haarautumista tarvitaan, jotta rihma voi monistua rihmastoksi. Yhdistymistä tarvitaan lisääntymiseen, mutta se on muutenkin sienen toinen luonto. Yhdistyminen ei kuitenkaan ole riskitöntä. On syytä erottaa omat rihmat muiden sienten rihmoista. Jos kyseessä on toinen sieni, täytyy kyetä erottamaan onko kyseessä vihamielinen laji vai seksuaalisesti yhteensopiva lajitoveri vai joku muu.
Jos metsässä kulkija tulee polun haarautumiskohtaan, hänen on valittava haaroista toinen. Sienellä ei ole tätä ongelmaa. Se vain haarautuu ja seuraa molempia reittejä samanaikaisesti. Tämä haarautuminen voi toistua periaatteessa loputtomasti. Sienen rihmasto on vain yhden solun levyinen – 2 – 20 mikrometriä halkaisijaltaan, mikä vastaa alle viidesosaa hiuksen paksuudesta. Erään arvion mukaan grammassa maata, noin teelusikallisessa, on sienirihmastoa 100 metristä jopa 10 kilometriin.
Kasvit tuottavat ravintonsa yhteyttämällä. Eläimet laittavat ruoan sisäänsä. Sienet taas laittavat itsensä ruokaan. Lahottajasieni tutkii ympäristöään laajentamalla rihmastoaan kehämäisesti ulospäin, kunnes löytää syötävää, vaikkapa puunkappaleen. Sitten se muovautuu uudelleen löytönsä ympärille. Sienen dynaamisin osa on rihman kärki, joka aistii kemiallista ja muuta informaatiota, ja tekee päätöksiä haarautumisesta ja yhdistymisestä. Ei tiedetä, miten kokonaisuutta koskeva päätöksenteko tapahtuu. Sieni on täysin hajautettu organismi. Sillä ei ole päätä tai aivoja eikä keskitettyä hallintaa. Jotenkin kärkien vastaanottama informaatio kuitenkin prosessoidaan, jotta voidaan tehdä päätöksiä vaikkapa kasvun nopeudesta ja suunnasta.
Hyvä esimerkki sienen taipumuksesta yhteistyöhön on jäkälä. Pitkään luultiin, että se on oma lajinsa, mutta todellisuudessa siinä elävät sieni ja levä symbioosissa. Sieni suojaa jäkälää ja hankkii ravinteita, ja levä yhteyttää. Yhdessä ne ovat sopeutuvampia kuin erillään. Juuri yhdistettyjen ominaisuuksien ansiosta jäkälät pystyvät elämään karuilla rajamailla, joilla muut lajit eivät menesty. Ne peittävät jopa kahdeksan prosenttia maan pinnasta. Niitä on kuumimmissa ja kuivimmissa paikoissa. Niitä on löytynyt kiinteän graniitin sisältä. Ne selviävät avaruudessakin.
Itiöemän pullauttaminen maan pinnalle ei ole ainoa tapa levittää itiöitä. Tryffeli jättää itiöemänsä maan sisään, mutta on varustanut sen niin lumoavalla tuoksulla, että jonkun on suorastaan pakko kaivaa se esiin ja pistää poskeensa. Juonikkaimpia lienevät kuitenkin sienet, jotka kaappaavat hevosmuurahaisen valtaansa. Ne saavat sen unohtamaan luontaisen korkean paikan kammonsa, jättämään pesänsä ja kiipeämään kasviin, johon se pureutuu lujasti kiinni, kuolonkouristukseen. Sienirihma kasvaa muurahaisen jaloista sitoen ne kasviin. Sitten sieni syö muurahaisen sisuskalut ja työntää sen päästä varren, josta ripottelee itiöt alla kulkevien muurahaisten päälle.
Osaa sieni sekoittaa ihmismielenkin. Sienistä saatava LSD ja psilosybiini aiheuttavat aistiharhoja ja uskonnollisia kokemuksia. Vaikutukset voivat olla ääniä, näkyjä, mielleyhtymiä, tunnetiloja, muistojen nousemista pintaan ja minuuden rajojen hämärtymistä. Aineet pystyvät myös parantamaan monia ihmisten vaivoja. Tutkimuksissa on havaittu yhden psilosybiiniannoksen tuovan huomattavaa helpotusta psykologisiin oireisiin ainakin kuuden kuukauden ajaksi 80 %:lle potilaista. Sillä on hoidettu myös tupakka- ja alkoholiriippuvuuksia menestyksellisesti. Näin merkittävät muutokset ihmismielessä ovat lähes uskomattomia, varsinkin lyhyen kokemuksen aikaansaamina.
Kun vihreät levät noin 600 miljoonaa vuotta sitten alkoivat nousta matalasta vedestä rannalle, niillä ei ollut juuria. Ainoa vaihtoehto oli yhteiselo sienten kanssa, muutoin kuivalle maalle ei ollut asiaa. Nämä levät olivat kaikkien maakasvien edeltäjiä. Vielä nykyisinkin yli 90 % kasveista elää yhteydessä sieniin. Kasvien juuret ovatkin sienijuuria, täynnä niihin kiinnittyneitä sienirihmoja. Niiden kautta kasvit siirtävät energiaa sisältäviä sokereita ja rasva-aineita sienille. Sienet vastavuoroisesti keräävät maaperästä vettä ja mineraaleja kasveille.
Suhde on avoin. Yhdellä kasvilla voi olla monta sienikumppania ja sienellä monta kasvikumppania. Näistä yhteyksistä voi muodostua koko metsän laajuinen verkosto, wood wide web, jossa käytännössä kaikki kasvit ovat yhteydessä toisiinsa sienirihmastojen välityksellä muutaman linkin kautta. On havaittu, että puut luovuttavat yhteyttämistuotteitaan toisille puille sienirihmaston välityksellä. Mutta miksi ne auttaisivat mahdollisia kilpailijoitaan? Jos asiaa tarkastelee sienen näkökulmasta, ilmiö saa luonnollisen selityksen. Sienelle yhteys moneen puuhun toimii vakuutuksena: jos yksi kuolee, niin yhteyttämistuotteita saa edelleen muilta. Siksi kannattaa luovuttaa osa korkeilta puilta saaduista tuotteista edelleen nuorille puille, jotka isommiksi kasvettuaan alkavat maksaa velkaansa takaisin.
Sieni haastaa ajattelumme monella tavalla. Mikä on yksilö? Onko jäkälä yksilö? Ainakin se näyttää erilaiselta kuin levä tai sieni erillään, ja selviää siellä missä kumpikaan ei yksinään pärjäisi. Onko sienirihmasto yksilö? Siihen voi olla yhdistyneenä muita rihmastoja ja siinä voi olla useita genomeja. Onko sienirihmasto älykäs? Se ainakin toimii tarkoituksenmukaisesti – eikä pelkästään reagoiden hetkessä vaan myös harkitsevasti pitkällä aikajänteellä. Yksi psilosybiinin vaikutuksista on minuuden liukeneminen. Ehkä se on sienen antama vihje. Ehkä tarvitsemme uutta sanastoa yksilökeskeisen ajattelumme sijaan. Kielihän luo ajatuksia siinä missä se myös niitä ilmaisee. Sieni on luontainen verkostoituja. Sille ei näytä olevan tärkeää, kenen kanssa se tekee yhteistyötä, kunhan siitä on hyötyä. Laulajat eivät ole tärkeitä, vaan laulu. Ehkä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota tähän metaboliseen yhteislauluun yksilöiden sijaan. Nietzscheä vapaasti soveltaen: ”kun katsot verkostoa, verkosto alkaa katsella sinua”.
hippuja ja säikeitä 